Peleistä iloa ja puhtia saksanoppimiseen!

Pelilliset lähestymistavat ovat nousseet erityisesti 2000-luvun kuluessa erityisen huomion kohteeksi myös kouluoppimisessa vapaa-ajan tietokone- ja älypuhelinpelaamisen suosion räjähdysmäisen kasvun vanavedessä. Monet tämän päivän lapset ja nuoret viettävät merkittävän osan ajastaan pelien parissa. Osa on tosin jo tullut riippuvaiseksikin pelaamisesta, jolloin normaali elämä ja ihmissuhteet häiriintyvät. Ylilyönnit pois lukien pelaaminen on kuitenkin hyvä rentoutumisen ja usean pelaajan peleissä myös yhdessäolon muoto, jonka avulla myös korona-ajan nuoret ovat pystyneet kokemaan yhteyttä lähikontaktien ollessa rajoitettuja.  Monet myös ovat löytäneet kansainvälisistä peliyhteisöistä ystäviä, omat opiskelijani myös saksalaisia pelikavereita, onpa jollakulla pelien kautta löytynyt saksalainen tyttöystäväkin.

Myös vieraan kielen opettamisen ja oppimisen yhteydessä aiheeseen liittyvä tutkimus on lisääntynyt, ensin englanninopetuksen kontekstissa, mutta vähitellen myös muita kieliä koskien (vrt. esim. Rasti & Dehaan 2018; Sundqvist & Sylvén 2014; Uuskoski 2011; Gee 2003, 2005; Pihkala-Posti 2015 a, b). Pelillistämisellä (gamification) tarkoitetaan Deterdingin (et al. 2011, 1) tarkastelutapaa noudattaen pelielementtien ja peliajattelun käyttöä pelien ulkopuolisissa ympäristöissä, joita ei ole ensisijaisesti luotu viihdekäyttöön. Adjektiivi gameful eli pelillinen liittyy samaan ilmiöön, mutta on laajempi. Sen lähikäsite playful eli leikillinen ei korosta gamification-näkökulman tavoin peliteknisiä ratkaisuja vaan lähestymistavan mentaliteettia.

Pelillisyyden didaktinen merkitys on esimerkiksi luoda oppimiselle tarvittavia toistomääriä viihdyttävässä muodossa ja siten motivoida opiskeluun, luoda autenttisenkaltainen viestintäympäristö, tai etäännyttää opiskelija itselleen työläästä kielenoppimistilanteesta jännittävän ja ponnistelut välittömämmin palkitsevan toiminnan kautta. Pelillistetty tai leikillinen, mukaansa tempaava oppimisympäristö voi myös häivyttää normaalissa luokkavuorovaikutuksessa kriittistä suomalaisoppijaa raamittavia, sekä sosiaalisia että itselle asetettuja paineita.

Monien pelien käyttöliittymän kieli on olemassa usealla kielellä. Jos kieli vaihdetaan esimerkiksi saksaksi, tulee pelaamisen joka hetkellä käytettyä kyseistä kieltä, mikä vahvistaa kielen läsnäoloa toiminnassa ja myös tutustuttaa keskeisiin käyttöliittymätermeihin kohdekielellä. Itse olen käyttänyt mm. kaikkien aikojen suosituinta Minecraft-peliä saksanopetuksessa. Varsinkin pidemmällä olevat opiskelijat pitävät immersiivisen, luovan videopelin antamista viestinnällisistä ja toiminnallisista haasteista. Sopivantasoinen ja -sisältöinen, riittävästi apua ja tukea tarjoava peli voi kuitenkin kannustaa myös aloittelevia, tai heikompia ja vähemmän motivoituneita oppijoita. Monien tietokonepelaamista vapaa-aikanakin harrastavien tai muuten vaihtelua kaipaavien oppimiselle videopelit antavat kokemusteni mukaan aivan uuden motivaatioulottuvuuden, mutta toki on yksilöitä, joille pelaaminen ei ole luontainen ja mieluinen toimintatapa. Tärkeää onkin, että tarjolla on monenlaisia lähestymistapoja, ja myös erilaisia pelejä.

Kiinnostuksella odotan myös juuri julkaistavaan Aue-säätiön Genie-peliin tutustumista.

Iloista ja leikillistä alkavaa lukuvuotta kaikille, ja iloa koronaturvallisesta toiminnasta, tietokonepelaamisesta saksaksi!

Laura Pihkala-Posti

saksanopettaja ja pelillisten kielenoppimisympäristöjen kehittäjä- tutkija

Oppilaiden itsensä rakentamat pelilliset sisällöt motivoivat oppimaan. Kuvan copyright  Laura Pihkala-Posti / DAG