Johanna Snellman: Opintomatkakokemuksia lukiolaisten kanssa Berliinissä

Olen tehnyt lukion toisen vuoden saksan opiskelijoiden kanssa vuodesta 2009 opintomatkan Berliiniin vuosittain kahta koronavuotta lukuun ottamatta. Yleensä ajankohta on ollut marras- joulukuun vaihteessa, mutta kaksi kertaa ajankohdaksi on erinäisistä syistä valikoitunut huhtikuun puoliväli. Opintomatkojen sisältö on kuitenkin ajankohdasta riippumatta pysynyt pääpiirteittäin samana; tosin joulumarkkinahuumaa ei keväällä voi kokea, mutta silloin olemme saaneet nauttia kirsikkapuiden loistosta.

Mitä tällaisen opintomatkan toteuttaminen opettajalta vaatii? Ennen matkaa aikaa, suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä, matkan aikana yllätysten sietokykyä ja lyhyehköjä yöunia. Ja miten opintomatka opettajaa palkitsee? Tilaisuus nähdä opiskelijan into, tyytyväisyys ja oivallus, kun hän pääsee ”asiantuntijan” ja opiskeluryhmänsä kanssa kaupunkimatkalle Saksan pääkaupungin sykkeeseen; kun hän kokee ymmärtävänsä kielestä yllättävänkin paljon, kun hän rohkaistuu käyttämään kieltä esim. ravintolassa, kun ooppera onkin hieno taidemuoto, kun hän ihmettelee kulmakadun leipomon sämpylävalikoimaa, havainnot siitä, mitä kaikkea saksalainen onkaan keksinyt, kuinka Saksan historian merkkipaalut loksahtavat hänen mielessään paikoilleen ja ennen kaikkea opettajana mieltäni lämmittää, kuinka paljon viiden päivän reissu saa opiskelijan innostumaan Saksasta ja sytyttää hänessä kipinän palata uudelleen Berliiniin ja muuallekin Saksaan joskus myöhemmin; mahdollisesti heti seuraavana kesänä. Vaikka kuinka oppitunneilla kävisin läpi kaikkea tätä edellä mainittua, vasta paikan päällä saan opiskelijoiden silmät aukeamaan saksalaisuuteen ja saksan kieleen.

Matkan kesto on ollut aina viisi kokonaista päivää perillä ja siinä ajassa ehtii saada jo melko hyvän ensikosketuksen Berliiniin. Toki joukossa on niitä, jotka ovat olleet joskus aikaisemmin Berliinissä, mutta yllättävän usein ne ovat olleet vain shoppailureissuja ja sitten ehkä käyty televisiotornissa ja Brandenburgin Torin liepeillä.

Matkan valmistelu alkaa ajankohdan valinnalla. Suosin siis ensisijaisesti marras-joulukuun vaihdetta, jolloin opiskelijat saavat kokea joulumarkkinahumua. Tähtään ajankohdan myös niin, että siihen sisältyy sunnuntai, jolloin pääsemme Mauerparkin kirpputorille. Olen joskus kokeillut opiskelijoiden kanssa muitakin kirpputoreja, mutta niissä ei ole ollut sitä jotain, joka Mauerparkissa nuoriin vetoaa. Useat ovat tehneet mielestään huippulöytöjä: vaatteita, kirjoja, äänilevyjä, pähkinänsärkijäukkeleita jne. Ajankohdan valinnan jälkeen kyselen lentotarjouksia ja majoitustarjouksia kahdesta luottohotellistani. Kumpikin niistä soveltuu erinomaisesti oppilasryhmille ja runsaan aamiaisbuffetin antimilla ryhmä jaksaa vaivatta aamupäivän kohteet.

Kun lento- ja majoitushinnat ovat selvillä, ilmoitan huoltajille matkan ajankohdan ja hinnat. Koulussamme on periaate, että opiskelijamatka toteutuu, mikäli osallistujia on vähintään 12. Mukaan lähtee lisäkseni toinen opettaja, koska esim. mahdollisissa sairaustapauksissa täytyy ryhmän kanssa olla toimintakykyinen aikuinen. Opiskelijat maksavat matkan kaikki kulut itse; koulu ei jaa matka-apurahaa, mutta Aue-säätiöltä olen saanut opintomatkastipendin, jolla on mukavasti saatu katettua ohjelmalliset osuudet.

Berliinin opintomatkan painopiste on kulttuuri ja historia, joten ohjelmaan kuuluu useiden museoiden (mm. Mauermuseum, DDR-Museum, Technikmuseum, Spionagemuseum, Charlottenburgin linna) lisäksi kulttuuriohjelmaa (jokin saksalainen elokuva, teatteri- ja/ tai oopperanäytös, klassisen musiikin konsertti) sekä kiertoajelu ja paljon kävelyä. Päivittäin on tarkoituksella tiivis ohjelma – onhan tämä nimenomaan opintomatka, ei humputtelumatka. Kun aamusta iltaan olemme liikkeessä, on ryhmä illalla niin väsynyt, että uni tulee helposti ja nopeasti eikä (ainakaan tähän mennessä) ole opiskelijoiden kanssa tullut mitään järjestyshäiriöitä tai heille mieleen lähteä valloittamaan Berliinin yöelämää keskenään.

Matkat ovat pääpiirteittäin sujuneet erinomaisesti ja ennalta laaditun ohjelman mukaisesti. Toki vuosien varrella on koettu pieniä yllätyksiä: teatteriesitys onkin näyttelijän sairaustapauksen vuoksi peruttu, ennalta tarkasti ajateltua bussia ei koskaan tullutkaan, joten siitä seurasi parin kilometrin pikaspurtti ehtiäksemme elokuviin, lento oli peruttu rankan lumisateen vuoksi ja saimme ylimääräisen yön Berliinissä lentoyhtiön piikkiin, sakean sumun yhtäkkinen ilmaantuminen pilasi näkymät Reichstagin kupolista, muutaman kerran joku ryhmäläisistä on sairastunut ja toinen opettaja on jäänyt paitsi jostakin kulttuurielämyksestä, vuosia sitten erään opiskelijan passi oli hukkunut ja sitä selvitettiin niin poliisilaitoksella kuin suurlähetystössäkin, mutta sepä löytyikin seuraavana päivänä patjan alta.

Vaikka ennen matkaa on paljon selvitettävää, varattavaa ja varmistettavaa ja matkan aikanakin täytyy varautua mahdollisiin ohjelman muutoksiin, olen ainakin vielä toistaiseksi niin paljon plussan puolella näistä matkoista, että aion tarjota Berliinin opintomatkaa vielä tulevinakin vuosina lukion saksan ryhmilleni.

Johanna Snellman

Kulosaaren Yhteiskoulu