Sinikka Salo: Aue-Säätiö malli kansalaisyhteiskunnan avoimesta ja riippumattomasta toimijasta – kiitos perustajille

18.02.2025

Aue-Säätiö täyttää 40 vuotta. Tämä blogiteksti on osa juhlavuoden postaussarjaa, jossa säätiön ystävät ja sidosryhmät jakavat muistojaan säätiön ihmisistä, aktiviteeteista ja aikaansaannoksista.

Theodor ja Ulla Auen vuonna 1985 perustama Aue-Säätiö sr toimii esimerkillisesti avarakatseisten perustajiensa hengessä ammentaen historiasta oppia tulevaan samalla eläen vahvasti tätä päivää. Neljän vuosikymmenen toimintaa liberaalien ja demokraattisten arvojen ja kestävän kehityksen vahvistamiseksi Euroopassamme on syytä juhlia. Tämän päivän monimutkaisessa ja epävarmassa ympäristössä, jossa demokratioita pyritään myös horjuttamaan, omaehtoista ja vapaata kansalaistoimintaa sen puolesta mikä on ”totta, kaunista ja hyvää” tarvitaan kenties enemmän kuin koskaan. Suomalaisella kansalaisyhteiskunnalla on pitkät perinteet toimimisesta sivistyksen ja demokratian puolesta. Nyt kansalaisyhteiskunta tarvitsee kuitenkin vahvistusta. Erityisesti kansalaistoiminnan rahoitus tarvitsee uudistamista – lisää yksityisiä, riippumattomia rahoittajia. Ajatuksissani Aue-Säätiö on tässäkin esimerkki.

Valtioneuvoston kanslia teetti muutama vuosi sitten selvityksen ”Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa” (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:47). Hankkeessa selvitettiin toimintaympäristön muutosten vaikutuksia kansalaistoimintaan ja sen rahoitukseen. Loppuraportissa todetaan: ”Vapaaehtoistyöhön ja jäsenmaksuihin pohjaavasta kansalaisyhteiskunnasta on siirrytty rahoituksen osalta kohti mallia, jossa valtio rahoittaa järjestöjä strategisista lähtökohdistaan projektiluontoisesti. Vaarana on, että kansalaisyhteiskunnan kyky tehdä innovatiivisesti yhteiskunnallisia aloitteita heikkenee samoin kuin niiden mahdollisuus vapaasti kritisoida valtiota”.

Eri kansalaisjärjestöissä pitkään toimineena jaan tämän huolen kansalaisjärjestön rahoituksellisesta riippuvuudesta valtion rahoituksesta, mikä voi altistaa toiminnan valtion strategisille lähtökohdille ja poliittiselle ohjaukselle. Näin koko kansalaisyhteiskunnan olemus voi vaarantua – kansalaisyhteiskunnan ytimessähän on nimenomaan omaehtoinen toiminta, joka ei liity valtion viranomaisiin tai jota valtion viranomainen ei hallinnoi. Julkista rahoitusta oli taannoisina hyvinä vuosina varsin helposti ja laajalti tarjolla, mikä osaltaan vaikutti siihen, että suomalaista kansalaisyhteiskuntaa nyt voidaan aiheesta kritisoida liiallisesta riippuvuudesta valtionavuista. Valtionapujen leikkaaminen ja tarkka kohdentaminen, johon julkisen taloutemme huono tilanne nyt ja tulevaisuudessakin pakottaa, voi siten myös tervehdyttää kansalaisyhteiskuntaa. En luonnollisestikaan halua kiistää julkisen sektorin rahoitusta ja yhteistyötä esim. kolmannen sektorin sosiaalialan toimijoiden kanssa yhteisen strategian toteuttamiseksi, mutta perinteistä, vapaata sivistystyötä ja muuta kansalaisten yleishyödyllistä toimintaa tulisi rahoittaa omaehtoisesti riippumattomista rahoituslähteistä.

Tässäkin asiassa Aue-Säätiö on onnistunut hyvin. Kiitos kuuluu säätiön perustajille alkupääomasta, ja säätiön luottamushenkilöille pääoman vastuullisesta ja hyvästä sijoittamisesta. Aue-Säätiö toimii oivallisena esimerkkinä rahoituksellisesti riippumattomasta toimijasta − edellytyksenä kansalaisyhteiskunnan autonomialle, yhdenvertaisuudelle ja elinvoimalle. Aue-Säätiön pääoma tuottaa sen toiminnalle perustulon, mm. infrastruktuurin, jonka ympärille rikas, innostuneiden yksilöiden ja ryhmien vapaaehtoistyöhönkin perustuva toiminta voi rakentua joustavasti ja avoimesti. Omat varat mahdollistavat myös kumppanuuksien etsimisen ja toimimisen katalysaattorina hyvän projektin aikaansaamiseksi, kun suurempaankin hankkeeseen on osoitettavissa omarahoitusta. Näin Aue-Säätiö vaikuttaa paljon kokoaan suurempana toimijana elävän suomalaisen kansalaisyhteiskunnan puolesta.

Kaiken kaikkiaan yksityisten yleishyödyllisten säätiöiden rooli hyvän mahdollistamisessa on keskeinen suomalaisessa yhteiskunnassa, joten aika ajoin tehdyt ehdotukset niiden osinkojen verottamisesta ja näin niiden jakovaran vähentämisestä heikentäisivät entisestään paitsi tieteen ja taiteen asemaa myös ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunnan autonomiaa – Aue-Säätiön kaltaisten pienten yleishyödyllisten säätiöiden asemaa.

Syntymäpäivälahjana Aue-Säätiölle ja sen kaltaisille kansalaistoimijoille voisikin olla yksittäisten henkilöiden roolin kasvattaminen kansalaisyhteiskunnan rahoittajana. Yksityishenkilöiden lahjoitukset yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille voisivat tietyin ehdoin olla verovähennyskelpoisia. Nyt tämä vähennyskelpoisuus rajautuu käytännössä yliopistoille ja museoille. Pieni veroporkkana, joka kattaisi myös lahjoituksen kansalaisyhteiskunnan toimijoille laajemmin, tukisi kansalaistoimijoiden rahoitusmahdollisuuksia ja siten vahvistaisi kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja sen autonomiaa. Ja mikä tärkeää, se osoittaisi, että yhteiskunnassa arvostetaan tällaista lahjoittamista ja kansalaistoimintaa! Sillä riippumattomat kansalaistoimijoiden yhteisöt à la Aue-Säätiö ovat yhä tärkeämpi osa suomalaista demokraattista, avointa yhteiskuntaa, kansalaisyhteiskunnan ydin.

Sinikka Salo

VTT Sinikka Salo toimi Aue-Säätiön puheenjohtajana vuosina 2010 – 2019. Salo on ekonomisti, joka tunnetaan mm. työstään Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä sekä Euroopan keskuspankissa.