Kriisi ilmiönä ja käsitteenä Saksassa ja Suomessa kulttuurienvälisessä vertailussa – Aue-Symposiumissa pohdittiin kriisien kulttuurista ulottuvuutta

07.11.2025

Aue-Säätiön järjestämässä tämänvuotisessa ”Kulttuuri: tulevaisuuden arkisto” -sarjan neljännessä Aue-Symposiumissa keskusteltiin otsikolla ”Kriisi – Havainnointi, päätökset ja toimenpiteet Saksan ja Suomen kulttuurienvälisessä vertailussa”. Tilaisuus järjestettiin 6.11. Kansalliskirjaston Kupolisalissa Helsingissä.

Asiantuntijavieraina tässä kansainvälisessä symposiumissa kuultiin Greifswaldin yliopiston kansainvälisten suhteiden ja aluetutkimuksen professori FT Margit Bussmannia ja Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa tutkijana ja Turun yliopistossa valtio-opin apulaisprofessorina toimivaa FT Johanna Vuorelmaa. Englanninkielisen keskustelun moderoi kääntäjä, säveltäjä FT Benjamin Schweitzer.

Symposiumin avasi Kansalliskirjaston apulaisjohtaja Liisa Savolainen. Savolainen nosti esille kirjastojen ja erityisesti Kansalliskirjaston merkitystä kulttuuri-identiteetin symbolina ja yleisemminkin kulttuurin merkitystä perustarpeena ja demokratian puolustajana.

Aue-Säätiön puheenjohtaja FT Annamari Arrakoski-Engardt kuvasi tervetuliaispuheenvuorossaan säätiön perustajan Theodor Auen ja hänen perheensä kohtaamia ja läpielämiä maailmanpoliittisia kriisivaiheita mm. ensimmäisen maailmansodan jälkeen sekä Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä, ja näiden kokemusten vaikutuksia Theodor Auen maailmankuvaan ja käsityksiin eri maiden ja eri maalaisten ihmisten välisen ystävyyden ja kanssakäymisen merkityksestä. Arrakoski-Engardt muistutti, että Aue-Säätiö haluaa yhdistää Suomea ja saksankielistä maailmaa ja tarjota myös asiantuntijapuheenvuoroja ajankohtaisista aiheista kansainvälisessä vuorovaikutuksessa.

Tilaisuudessa peilattiin kriisiä ilmiönä ja käsitteenä ja sen eriävää käyttöä Suomessa ja Saksassa kulttuurienvälisessä vertailussa. Mitä ymmärretään kriisinä, mitä ei, mikä puhuttaa, mitä media nostaa esille ja mikä tehtävä tutkijoilla on tässä kokonaisuudessa?

Apulaisprofessori, tutkija Johanna Vuorelma toi puheenvuorossaan esille, että elämme tällä hetkellä moninaisten kriisien aikaa, ja että kriisitietoisuus täällä Suomessa on verrattuna moneen muuhun maahan vahva osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Yhteiskunnallista keskustelua ja poliittista päätöksentekoa hallitsee Vuorelman mukaan tällä hetkellä pääosin militaarinen ja taloudellinen kriisi, samalla kuin esimerkiksi ilmastokriisi on jätetty vähemmälle huomiolle. Myös sosiaali- ja terveyssektorin kriisi, sekä väestön ikääntyminen ja siihen liittyvät ongelmat jäävät yhteiskunnallisesti merkittävistä seurauksistaan huolimatta helposti poliittisessa päätöksenteossa ja kriisikeskustelussa vähemmälle huomiolle.

Professori Margit Bussmann kuvasi omassa puheenvuorossaan, että myös Saksassa talouskriisi aiheuttaa verrattuna moneen muuhun kriisiaiheeseen huolta ja nousee otsikoissa säännöllisesti kriisinä muiden aiheiden ohi. Militaarinen kriisiajattelu on vasta Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta saakka noussut mukaan saksalaisten kriisitietoisuuteen. Tätä ennen militaarisia kysymyksiä ei ole nähty suurempana, koko Saksaa koskettavana yhteiskunnallisena tai poliittisena kriisinä. Myös suhde Venäjään on erilainen kuin suomalaisilla. Bussmann myös muistutti, että kriisikäsitettä käytetään hyvin helposti ja se on käsitteenä kokenut jo inflaatiota. Pienemmätkin ongelmat nimetään helposti kriiseiksi, kun taas vakavat, maailmaalaajuisestikin merkittävät kriisit jäävät samalla syrjään. Bussmann viittaa tässä mm. ympäristö- ja ilmastokriiseihin ja siihen, miten innokkaasti näitä mainittuja kriisejä yritetään ratkaista suhteessa muihin.

Sekä Bussmann, että Vuorelma toivoivat aloituspuheenvuoroissaan, että illan keskustelussa päästäisiin nostamaan esille juuri syitä siihen, miksi tietyt globaalisti merkittävät kriisit saavat julkisessa keskustelussa sekä kansallisessa ja ylikansallisessa päätöksenteossa hyvin vähän huomiota, kun taas talous- ja militaariset kriisit paljon, ja niihin pyritään löytämään nopeammin myös poliittisia ratkaisuja. 

Yleisökysymyksissä päästiin keskustelemaan vielä Euroopan unionin kriisikestävyydestä ja kriisikäsityksistä sekä akuuttien ja ei-akuuttien kriisien hoidosta. Mielenkiintoista keskustelua rytmittivät Sibelius Akatemian lehtori, pianisti Antti Hotin tulkinnat Frédéric Chopinin (Nocturne E major op. 62 no. 2) ja Franz Lisztin (Isoldes Liebestod) teoksista. 

Moderoidun asiantuntijakeskustelun jälkeen tilaisuus jatkui vielä vapaamuotoisella ajatustenvaihdolla ja yhteisellä vastaanotolla Kansalliskirjaston tiloissa. 

Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa.

Vuonna 1985 perustettu Aue-Säätiö pyrkii edistämään saksankielisen Euroopan kulttuuria ja tiedettä sekä niiden vuorovaikutusta Suomen ja Itämeren alueen kanssa. Säätiön perusarvot korostavat eurooppalaisen monimuotoisuuden, kestävän kehityksen ja liberaalin demokratian puolustamista. Tämän vuoden symposium oli osa säätiön ”Culture – archive of the future” -sarjaa, jossa syvennytään Suomea ja saksankielistä Eurooppaa yhdistäviin kulttuurisuhteisiin.